ANTEEKSI, MITÄ?

Tiedätkö sen tunteen? Sen, kun jotakin eniten haluamaasi heilutellaan nenäsi edessä ja et vain saa siitä kiinni. Sen, kun unelmoit jostakin jota haluaisit eniten maailmassa ja et sitä vain saan. Sen tunteen. 



- Anteeksi, mitä?
- Niin, hoitoja ei nyt aloiteta. Olemme päätyneet tähän ratkaisuun koska tilanteesi ei ole hälyyttävästi muuttunut 3 kuukauden aikana. PET-kuvauksessa löydöksenä on aktiivisuutta näyttäviä metastaaseja mutta ne ovat vielä niin pieniä että tilannetta seurataan 3 kuukauden ajan. Seuraava kontrolli on sitten tammikuussa mikäli mitään muuta hälyyttävää ei tässä välillä ilmene.
- Aha, vai niin. Mutta mitä jos ne aloittavatkin räjähdysmäisen kasvun ja 3 kuukauden kuluttua tilanne on katastrofaalinen?
- Pitää vain luottaa siihen että tämä ratkaisu on sinun tapauksessasi nyt paras. Päädyimme siihen että sytostaatit tekisivät sinulle suurempaa vahinkoa kuin hyötyä. Näkemiin.



Se tunne on ollut viime viikkoina vahvasti läsnä elämässäni. Joka päivä sitä heilutetaan nenäni edessä. Ja joka päivä olen yhtä epävarma -saankohan sen nyt kiinni ja omakseni. Jokohan minuakin onnistaisi. Vai onko se vain kiusaa. Enkö ikinä saa sitä. Voinko uskoa siihen että joku päivä saan sen kiinni ja voin pitää sitä omanani lopun ikääni? Uskallanko toivoa ja uskoa tulevaisuuteen? 



Mutta minä niin haluan sen, haluan sen - elää vanhaksi ja vanheta.



Mistä löytää voimaa tarttua toivosta kiinni? Miten jaksan joka päivä joka hetki kurkottaa ja tarrata tiukasti toivoon kiinni? Kuinka jaksan heittää epätoivon nurkkaan? Kuinka minä jaksan elää elämääni? Niin monta kertaa olen ollut saavuttamaisillani sen, mutta joka kerta se on tempaistu minulta pois. Käykö taas näin?



Olen onnellinen. Joka ikinen päivä onnellisuuden tunne on läsnä. Yritän sitkeästi pitää elämästäni kiinni - haluan elää ja vanheta. Haluan olla joskus vanhus. Minä haluan. Ja sitä minä toivon.

Elinehto

Kaikkea saa tehdä.

Kaikkea pitää tehdä.

Kaikkia ovia täytyy tempoa,

kaikkia kuita kurkotella.

On vain yksi ehto,

elinehto:

Värisevää sielua

ei saa tallata.

Tommy Tabermann 

Midä? En mä midään kuule, mullon korvad dukossa ja hirrvee nuha.

Mielikuvitus lähtee heti lentoon kun on karsea flunssa päällä. Onko mun vastustuskyky nyt niin huono että flunssakin pääsee jylläämään? Voivatko kasvaimet nyt roihahtaa isoiksi jos kerta vastustuskyky ei pelitä kunnolla? Kaikenlaiset kysymykset poukkoilevat päähän ja osan niistä saa realistisella asenteella vaiennettua. Osa taas jää elämään ikuisuuselämää kun vastausta ei vain ole. Olisi kyllä voinut tämäkin flunssa jäädä väliin.

Reilu vuosi sitten minulta poistettiin oikean keuhkon alalohko metastaasin takia. Olen huomannut että saan yskän heti kun pieninkään flunssan oire esiintyy. Ja yskiminenkin on erilaista, samoin olen tuntenut ensimmäistä kertaa hengitysahdistusta - onneksi tyttären astmapiipusta olen saanut nopean avun. 

Nyt viikonloppuna minua on alkanut ahdistaa nämä tulevat koitokset - hoidot, metastaasit jne. Olen jopa yksin miettinyt että mitä sitten jos Oys:sta ilmoitetaankin että hoitoja ei anneta ja se siitä. Voisiko niin tapahtua? Tosi ahdistavaa. Tiedän kyllä että realistisesti ajateltuna joku päivä tuokin asia on meillä edessä mutta kun en millään haluaisi että se on nyt. Miehelleni en viitsi näitä ajatuksia nyt kertoa, huomaan että hänkin jännittää selvästi mitä Oys:sta kuuluu ensi viikolla. Hoitoon kutsuminenkin on hyvä uutinen!

Edelliseen postaukseen viitaten, löysin sitten kaupasta jalkalampun. Arvatkaa vaan miten kävi. Ihailin sitä ja päätin sitten tarkistaa jalan liitoskohdan sieltä lattian puoleiselta osalta. Nostin lamppua ja naps, jalka meni poikki. Se siitä lampusta sitten. Jalka oli metallia mutta siinä oli sellainen kummallinen muoviliitos ja siitä se sitten katkesi. Myyjä oli nyrpeän näköinen ja totta kai kysyin että maksanko vahingosta jotakin ja hänen mielestään ei tarvinnut maksaa. Eli olemme edelleen ilman lamppua.

Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!

Ongelma se on tämäkin.

Minä olen kyllä mestari tekemään asioista kuin asioista suurempia kuin ne ovatkaan. Funtsailen asioita aivan liikaa. Noh, on mulla kyllä aikaakin mietiskellä mutta silti - joskus (aika useinkin) voisin olla vähän nopeampi.

Tykkään laitella ja sisustella kotia. Mielestäni mulla on aivan omanlainen tyylikin. Pidän kyllä monenlaisesta sisustuksesta mutta vuosien varrella olen tullut aika krantuksi siinä mitä sitten huolin omaan kotiimme. Nyt mulla on etsinnässä jalkalamppu. Tässäpä muutama ehdokas..

Voih, maailma on täynnä ihania lamppuja. Tosin oon niin pihi etten raski ostaa niitä...

By the way, Oys:lta ei ole kuulunut mitään joten odottelen tässä koska ilmoittavat hoitojen aloittamisesta :(

Hyvää yötä. ♥ Kauniita unia, keijujen kuvia ♥

Ja taas mennään!

Mahassa tuntuu, jotakin nousee kurkkua kohti. Pää sekaisin, missä suunnassa olikaan maa - apua mennäänkö taas ympäri. Miten mä suostuin tällaiseen - ai niin, eihän multa kysytty.

Nämä fiilikset tänään. Sain juuri kuulla OYS:n hoitajalta että PET-CT -kuvauksissa todettiin metabolisesti (siis aineenvaihdunnallisesti) aktiivisia mollukoita jotka ovat siis metastaaseja. Enpä paljon hurraata huutanut. Taas tämä alkaa alusta. Mä en halua - vai haluanko mä?

Olen sairastanut syöpää 13 vuotta. Tämä on nyt viides kerta kun uusiutuu. Koskahan on se viimeinen kerta? Aina kun pääsen vauhtiin niin taas isketään nurkan takaa nyrkki otsaan. Ja kaikki paska alkaa taas alusta. 

Mistä löytäisin sen draivin ja sisun olla välittämättä tästä elämänkumppanista. Ärsyttävä kaveri kun ei ikinä kysy mielipidettä vaan tekee mitä huvittaa. Kuinka jaksan taas tukea perhettä ja lapsia ja yrittää uskoa itsekin tulevaisuuteen vaikka se näyttää välillä aivan mustalta? 

Juicen sanoin - Musta aurinko nousee. 

Riisu yltäni tähtivyö.

Viivy vielä huomiseen.

Kun henki on vahva, niin vähäkin työ

riittää maailman luomiseen.

Ole kanssani tämäkin yö,

viivy vielä huomiseen.

Rakasta minua,

minä rakastan sinua.

Katso ulos. Näätkö sen:

toiset tappaa toisiaan.

Alla veristen vaatteiden

loiset tappaa loisiaan.

Ole minulle ihminen,

kun toiset tappaa toisiaan.

Rakasta minua,

minä rakastan sinua.

Ja sinä hymyilet ja katsot noin.

Viet minut aamuun uuteen

kuin kevään ensimmäiseen sateeseen.

Sinun sieluusi kiinni päästä voin.

Viet meidät tulevaisuuteen.

Ja jonakin aamuna

ennen sarastusta

huomaat että musta

aurinko nousee.

Riisu yltäni tähtivyö.

Viivy viikkoon seuraavaan.

Tätä riemua aika ei syö,

ei se törmää maailmaan.

Katse hellä kuin viime yö

miehen riisuu aseistaan.

Rakasta minua,

minä rakastan sinua.

Ja sinä hymyilet ja katsot noin.

Viet minut aamuun uuteen

kuin kevään ensimmäiseen sateeseen.

Sinun sieluusi kiinni päästä voin.

Viet meidät tulevaisuuteen.

Ja jonakin aamuna

ennen sarastusta

huomaat että musta

aurinko nousee. 

Ja minä hymyilen kun sinut nään.

Mä uskon aikaan toiseen:

ei liput liehu sotaa julistain.

Sinun kanssasi nousen hellimpään

aamuun aurinkoiseen,

ja jonakin aamuna ennen sarastusta

huomaat että musta

aurinko nousee.