Midä? En mä midään kuule, mullon korvad dukossa ja hirrvee nuha.
Mielikuvitus lähtee heti lentoon kun on karsea flunssa päällä. Onko mun vastustuskyky nyt niin huono että flunssakin pääsee jylläämään? Voivatko kasvaimet nyt roihahtaa isoiksi jos kerta vastustuskyky ei pelitä kunnolla? Kaikenlaiset kysymykset poukkoilevat päähän ja osan niistä saa realistisella asenteella vaiennettua. Osa taas jää elämään ikuisuuselämää kun vastausta ei vain ole. Olisi kyllä voinut tämäkin flunssa jäädä väliin.
Reilu vuosi sitten minulta poistettiin oikean keuhkon alalohko metastaasin takia. Olen huomannut että saan yskän heti kun pieninkään flunssan oire esiintyy. Ja yskiminenkin on erilaista, samoin olen tuntenut ensimmäistä kertaa hengitysahdistusta - onneksi tyttären astmapiipusta olen saanut nopean avun.
Nyt viikonloppuna minua on alkanut ahdistaa nämä tulevat koitokset - hoidot, metastaasit jne. Olen jopa yksin miettinyt että mitä sitten jos Oys:sta ilmoitetaankin että hoitoja ei anneta ja se siitä. Voisiko niin tapahtua? Tosi ahdistavaa. Tiedän kyllä että realistisesti ajateltuna joku päivä tuokin asia on meillä edessä mutta kun en millään haluaisi että se on nyt. Miehelleni en viitsi näitä ajatuksia nyt kertoa, huomaan että hänkin jännittää selvästi mitä Oys:sta kuuluu ensi viikolla. Hoitoon kutsuminenkin on hyvä uutinen!
Edelliseen postaukseen viitaten, löysin sitten kaupasta jalkalampun. Arvatkaa vaan miten kävi. Ihailin sitä ja päätin sitten tarkistaa jalan liitoskohdan sieltä lattian puoleiselta osalta. Nostin lamppua ja naps, jalka meni poikki. Se siitä lampusta sitten. Jalka oli metallia mutta siinä oli sellainen kummallinen muoviliitos ja siitä se sitten katkesi. Myyjä oli nyrpeän näköinen ja totta kai kysyin että maksanko vahingosta jotakin ja hänen mielestään ei tarvinnut maksaa. Eli olemme edelleen ilman lamppua.
Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon!