Ja taas mennään!

Mahassa tuntuu, jotakin nousee kurkkua kohti. Pää sekaisin, missä suunnassa olikaan maa - apua mennäänkö taas ympäri. Miten mä suostuin tällaiseen - ai niin, eihän multa kysytty.

Nämä fiilikset tänään. Sain juuri kuulla OYS:n hoitajalta että PET-CT -kuvauksissa todettiin metabolisesti (siis aineenvaihdunnallisesti) aktiivisia mollukoita jotka ovat siis metastaaseja. Enpä paljon hurraata huutanut. Taas tämä alkaa alusta. Mä en halua - vai haluanko mä?

Olen sairastanut syöpää 13 vuotta. Tämä on nyt viides kerta kun uusiutuu. Koskahan on se viimeinen kerta? Aina kun pääsen vauhtiin niin taas isketään nurkan takaa nyrkki otsaan. Ja kaikki paska alkaa taas alusta. 

Mistä löytäisin sen draivin ja sisun olla välittämättä tästä elämänkumppanista. Ärsyttävä kaveri kun ei ikinä kysy mielipidettä vaan tekee mitä huvittaa. Kuinka jaksan taas tukea perhettä ja lapsia ja yrittää uskoa itsekin tulevaisuuteen vaikka se näyttää välillä aivan mustalta? 

Juicen sanoin - Musta aurinko nousee. 

Riisu yltäni tähtivyö.

Viivy vielä huomiseen.

Kun henki on vahva, niin vähäkin työ

riittää maailman luomiseen.

Ole kanssani tämäkin yö,

viivy vielä huomiseen.

Rakasta minua,

minä rakastan sinua.

Katso ulos. Näätkö sen:

toiset tappaa toisiaan.

Alla veristen vaatteiden

loiset tappaa loisiaan.

Ole minulle ihminen,

kun toiset tappaa toisiaan.

Rakasta minua,

minä rakastan sinua.

Ja sinä hymyilet ja katsot noin.

Viet minut aamuun uuteen

kuin kevään ensimmäiseen sateeseen.

Sinun sieluusi kiinni päästä voin.

Viet meidät tulevaisuuteen.

Ja jonakin aamuna

ennen sarastusta

huomaat että musta

aurinko nousee.

Riisu yltäni tähtivyö.

Viivy viikkoon seuraavaan.

Tätä riemua aika ei syö,

ei se törmää maailmaan.

Katse hellä kuin viime yö

miehen riisuu aseistaan.

Rakasta minua,

minä rakastan sinua.

Ja sinä hymyilet ja katsot noin.

Viet minut aamuun uuteen

kuin kevään ensimmäiseen sateeseen.

Sinun sieluusi kiinni päästä voin.

Viet meidät tulevaisuuteen.

Ja jonakin aamuna

ennen sarastusta

huomaat että musta

aurinko nousee. 

Ja minä hymyilen kun sinut nään.

Mä uskon aikaan toiseen:

ei liput liehu sotaa julistain.

Sinun kanssasi nousen hellimpään

aamuun aurinkoiseen,

ja jonakin aamuna ennen sarastusta

huomaat että musta

aurinko nousee.